Hän oli nähnyt ruman unen sinä yönä: sana "tikapuut", punaisilla kirjaimilla kirjoitettu, tuli koko ajan hänen silmiensä eteen ja kääntyi hänen edessänsä, poistui hitaasti ja kutsui häntä sen jälkeen: "ehoo, ehoo, ehoo..."
 

Entä nyt, mitä tehdä. Ulkona ei valoa, lunta ja lunta vain. "Tikapuut" "tikapuut" "tikapuut" voi hän vain ajatella uudelleen ja uudelleen. Keneltä pyytää apua. Kello on jo puoli neljä aamulla, keskitalvella, kadulla ei ole yhtään ihmistä paitsi ne vähän ajan sitten suljetuista suomalaisten humalaisten baareista tulevat, hankalasti kävelevät ne, oikein juopuneet.
 

Tikapuut tikapuut tikapuut mennään ulos, joku voi ehkä auttaa. Pyöräillä pakkasessa, ajattelematon, yrittää olla kaatumatta, lumi peittää kaiken, lumi ahmii kaiken. Naapurit tulevat humalaisten baareista, he eivät pysty avaamaan ulko-ovea. Joku yrittää soittaa talonmiehelle. Joku sadattelee. Tikapuut tikapuut tikapuut.
 

Lumi on ahne. Se syö hänetkin. Hän kaattua pyörällä. Lattialla, lumessa. Jokin huuttaa ehoo, ehoo, ehoo... Isoimilla kirjaimilla kirjoitettu tikapuut tulee hänen silmiensä eteen ja kääntyy. Punaisilla kirjaimilla kirjoitettu.
 

Hän oli nähnyt ruman unen sinä yönä.