Yhdysvaltain entistä ulkoministeriä ja johtavaa diplomaattia Henry Kissingeriä vastaan on vuonna 1973 myönnetyn Nobelin rauhanpalkinnon jälkeen jätetty 911 ihmisoikeusrikkomuksia koskevaa tutkintapyyntöa.
Mistä sujuvasanaista ja kansainvälisesti arvostettua veteraanipoliitikkoa sitten syytetään? Kissinger kunnostautui 70-luvulla monissa maailmansotien jälkeisen ajan eniten ihmisillistä tuhoa aiheuttaneissa konflikteissa.
 

Kissinger oli mukana järjestämässä Chilen ja Argentiinan sotilasvallankaappauksia vuosina 1973 ja 1976 sekä vasemmistokenraalien salamurhia. Vasemmistolaishallitusten noustua demokraattisesti valtaan Chilessä ja Argentinasssa Yhdysvallat tuki Kissingerin johdolla oikeistokenraalien vallankaappauksia täysin tietoisena näissä maissa tehdyistä opposition puhdistuksista. Chilessä ja Argentinassa "katosi" sotilasdiktatuurien aikana tuhansia ihmisiä.
Kissinger antoi myös tukensa Indonesian ex-presidentti Suharton hallinnon Itä-Timorissa toteuttamalle kansanmurhalle. Yhdysvallat jatkoi Kissingerin johdolla maan omien lakien vastaisia asetoimituksia Indonesian armeijalle.
Kisssinger aloitti Kambodzhan ja Laosin salaiset pommitukset 70-luvulla ilman kongressin lupaa. Pommitusten uhreiksi joutui satoja tuhansia siviilejä, ja vanhat pommit ovat surmanneet Laosissa noin 110.000 ihmistä vielä viime vuoisikymmeninä. Pommitukset pohjustivat punakhemerien valtaannousua Kambodzhassa, mikä johti noin kahden miljoonan ihmisen joukkomurhaan.
Kissingerillä oli myös merkittävä rooli Etelä- ja Pohjois-Vietnamin rauhanneuvottelujen kariutumisessa vuonna 1968. Tavoitteena oli pitkittää sotaa vaalikamppailua käyvän richard Nixonin menestyksen varmistamiseksi. Myöhemmin Kissinger määräsi viime vuosisadan raskaimmat pommitukset Vietnamissa ja Laosissa.
 

"Kissinger on yksi maailmansotien jälkeisen ajan suurimpia sotarikollisia", toteaa kansainvälisen Kissinger Watch -kampanjan vetäjä Michael Schmidt. Kissinger Watch julkaisee nettisivuillaan kuukausittain artikkeleita Kissingerin politiikasta ja seuraa häntä vastaan nostettujen syytteiden etenemistä tuomioistumissa.
Kampanja on toiminut noin komen vuoden ajan osana laajempaa Internatinal Campaign Against Impunity -verkostoa, jonka pyrkimyksenä on saattaa pahimmat ihmisoikeusrikolliset tuomittaviksi teoistaan. Kissinger Watchin lisäksi ICAI-verkostoon kuuluu myös Chilen expresidentti Augusto Pinochetin, Serbian ex-presidentti Slobodan Milosevicin ja Israelin pääministerin Ariel Sharonin ihmisoikeusrikoksia seuraavia kampanjoita.
 

Onko ikäloppujen herrojen kiusaaminen syytteillä lopulta paras tapa lopettaa ihmisoikeusrikkomukset? Schmidtin mukaan kampanjan tarkoituksena on ennen kaikkea ilmaista, etteivät edes valtionpäämiehet voi olettaa selviävänsä maassiivisista ihmisoikeusrikkomuksia ilman tuomiota.
Niin Pinochet kuin Indonesian presidentti Suhartokin hankkivat ennen eläkkeelle siirtymistään itselleen kansallisen syytesuojan, mutta molemmat ovat joutuneet toteamaan, ettei vapaa vanhuus olekaan välttämättä turvattu. Myös Kissingerin valtiolliset dokumentit on julistettu Yhdysvalloissa salaisiksi yli hänen kuolemansa.
Vaikka Yhdysvaltojen veteraanipoliitikkojen tuomitseminen ihmisoikeusrikoksista näyttääkin epätodennäköiseltä, ovat asenteet jo tiukentuneet. Kissinger ei enää uskalla syytteiden pelossa matkustaa useisiin Euroopan ja Etelä-Amerikan valtioihin. Esimerkiksi Ranskasta hän palasi vuonna 2001 kotiin paikallisen tuomarin esitettyä hänelle kuulustelupyyntönsä.
Vaikka 80-vuotiasta Kissingeriä ei ehdittäisikään tuomita, on kampanja vienyt selvän viestin maailman johtajille. Edes Yhdysvaltojen poliitikot eivät voi pitää asemaansa lain yläpuolella itsestäänselvyytenä.