Kantojuhta kulkee kiihkotta
      kukkuloille kiertävää tietä,
mutta pysähdyn paetessani
kääntymättä katsomaan Kaupunkia,
jossa rauniot tulevat sortumaan
      kehkumatta enää tulta,
pysähdyn valtatien hautojen varjoon,
päästän juhdan kantamaan minut
      viimeiseltä rajalta eteenpäin,
      vapaana
kaikkia teitä avautuviin ja kaupunkeihin.
 

Silloin hämärä laskeutuu ympärille kuin sade.
Marmorinen patsas on kohottanut käden
asentoonsa pysähtyneen
      vaatimaan hiljaisuutta.