Kun kuvapatsas, varjojen kalastaja, kietoo hämärän verkkoonsa
ja osoittaa keihällä alaspäin,
kun alaston marmorinainen vaeltaa yötä kohti,
sanon hyvästit,
 

annan selkeän liikkeen ja tulen vapaaksi,
ei puhujan elettä,
mutta teko jolla annan pois menneisyyden,
vaimennan toiset todellisuudet,
puhun tasapainoisin ja kirkkain lausein,
jotka eivät sano minua mutta ovat jäähyväiset,
 

ja tämä hetki on vaikea valita, vaikea alkaa,
vaikea kohota puhumaan viimeiset sanat
pyhän kotitulen ja soihtujen hämärässä,
mutta onni on asioitten oikea järjestys ja oikea aika,
ja jäähyväiset on sanottava ja sanottava lähtiessä,
jotta ei hukkuisi näkemättä.